Ienohikarin tarina
Ienohikari syntyi oivalluksesta, että koti voi näyttää siistiltä – mutta silti kuormittaa arkea.
Monessa kodissa järjestys rakennetaan hetkellisen siisteyden varaan. Kun tilan todellinen käyttö ja arjen rytmi jäävät huomioimatta, järjestys ei kuitenkaan kanna.
Ienohikari syntyi halusta lähestyä kodin järjestämistä toisin.
Ei pikaratkaisuna, vaan harkittuna kokonaisuutena, joka perustuu toimivuuteen, johdonmukaisuuteen ja pitkäkestoisuuteen.
Ie no hikari (家の光) on japania ja tarkoittaa kodin valoa. Nimi kuvastaa ajatusta selkeästä, rauhallisesta ja harkitusta kodista – tilasta, joka tukee elämää taustalla ilman jatkuvaa huomiota. Tavoitteena ei ole täydellisyys. Vaan koti, joka toimii.
Oivallus, josta Ienohikari sai alkunsa
Olen itse kokenut, miltä tuntuu, kun koti on siisti, mutta arki ei silti tunnu kevyeltä, eikä toimivalta. Tavarat kertyivät tasoille, kaappeja sai järjestää yhä uudelleen, ja järjestys tuntui katoavan, vaikka kuinka siivosi. Etenkin kuormittavien elämänvaiheiden aikana huomasin, miten koti tuntui kuormittavan minua vain lisää.
Vähitellen ymmärsin, ettei ongelma ollut siisteydessä tai tavaramäärässä, vaan siinä, että koti ei tukenut arjen todellista käyttöä. Tavaroilla ei ollut luontevia paikkoja, eikä järjestys vastannut sitä, miten kotona oikeasti elettiin.
Kun säilytys ja järjestys alkoivat perustua arkeen, kokonaisuus muuttui. Koti ei enää vaatinut huomiota. Se alkoi toimia taustalla. Tästä oivalluksesta syntyi Ienohikari.
Emilia Myllyniemi
Ienohikarin perustaja
